KARHUSEURA: Kalenteri

Lokakuu 2024
MA TI KE TO PE LA  SU 
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
Tapahtumakalenteri


Pikakysely:
Miten paljon välität karhuista?
Paljon
Kohtalaisesti
Vähän
Ei lainkaan
En osaa sanoa

Tulokset

Antroponallet


ANTROPONALLET:
Kulttuurikarhut
Kulttuuri ja taide
Teddykarhut
Karhutaiteet
Karhusymboliikka
Eläinkulttuuri


KULTTUURIKARHUT
- karhu, metsäihminen


Kansanperinteessä karhusta sanotaan, että se ei ole pelkkä metsäneläin, vaan myös metsäihminen. Monet kansanheimot ovat uskoneet, että karhu on alkuaan ollut ihminen tai puoliksi ihminen. Ulkonäkönsä puolesta sen käpälät ja jalanjäljet, naama ja rintakin ovat vähän kuin ihmisellä. Aina välillä karhu myös kävelee kuin ihminen kahdella jalalla. Karhun elintavat ovat ihmismäisemmät kuin muilla metsän eläimillä. Sen ruokavalio on varsin samantyyppinen kuin ihmisillä, samoin se ilmehtii ja kyynelehtii ihmisen tavoin. Henkisiltä kyvyiltään karhua on pidetty varsin viisaana, sillä on sanottu olevan ihmisen äly. Sitä on pidetty jopa ihmistä etevämpänä. Karhulla on uskottu olevan lisäksi joukko yliluonnollisia kykyjä, mm. sitä on pidetty ajatusten lukijana ja tietäjänä, joka tietää asioita etukäteen ja osaa ennustaa tulevaa. Karhun keskeisimpinä luonteenpiirteinä on pidetty herkkäuskoisuutta ja oikeudentajua. Psyykkisestä ja fyysisestä voimastaan huolimatta karhu on esiintynyt myös pelkurina, jonka muita heikkouksia ovat olleet lisäksi mm. ahneus, makeanhimo ja viina.


KARHU KUIN IHMINEN
(Dobie 1933, Shepard & Sanders
1985, 159.):

Karhu on enemmän ihminen kuin toiset eläimet.
Se osaa kävellä pystyssä;
Se osaa käyttää käsiään,
Se syö samaa ruokaa ihmisten kanssa,
Sen aivot ovat nopeat oivaltamaan,
Ei ole mahdotonta, että karhu ja ihminen eläisivät yhdessä.


Karhun nimet
Karhusta puhutaan monilla nimillä. Voidaan sanoa, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta tuskin yhdelläkään eläimellä yhtä monta kuin karhulla". Suomen kielessä on valtava määrä erilaisia eufemismeja eli korvaavia ilmauksia karhu-sanalle. Ne kuvaavat kukin jotakin karhuun liittyvää seikkaa. Entisaikoina karhua saatettiin kunnioittaa siinä määrin, että sen nimeä ei saanut lausua, tai sitä ei saanut kutsua sen oikealla nimellä. Pyhänä pidetyn karhun nimi on ollut tabu. Karhun tunnetuimmat nimitykset ovat Kontio, Ohto, Otso, Otsonen, Otto, Kouki, Kouko, Kouvo, Korven kuningas, Kultaherra, Metsän kulta ja hopea, Metsän (kultainen) kuningas, Metsän (kultainen) omena, Mesikämmen ja Nalle. Maailmanlaajuisesti karhusta käytetään kolmenlaisia nimityksiä: Ensinnäkin saksan kielisiä 'bear'-, toiseksi latinan kielisiä 'ursus'- ja kolmanneksi kreikkalaista syntyperää olevia 'arctos'-sukuisia nimityksiä.

Karhukuningas, metsänkuningas
Kirjallisuudessa, erityisesti saduissa, karhua yleisesti tituleerataan metsän kuninkaaksi, valtiaaksi, majesteetiksi ja/tai ruhtinaaksi. Antiikin ajoista aina keskiajalle asti karhu oli eläinten kuningas. 1300-luvulla karhu menetti asemansa leijonalle, joka otti eläinten kuninkaan paikan haltuunsa ja pitää sitä edelleenkin itsellään. Karhu alennettiin metsän kuninkaaksi. Karhun valtakunnaksi tuli metsä. Karhua itseään on kutsuttu myös Metsäksi. Kansanperinteen tutkijoiden mukaan metsä on yhteisö samalla tavoin kuin ihmisyhteisökin. Metsässä elää monenmoista väkeä, sekä tavallisia että yliluonnollisia olentoja.

Antropomorfismi
Ihmisenkaltainen eläin on hyvin tunnettu hahmo kaikessa, erityisesti lapsille suunnatussa, kulttuuriperinteessä. Satujen ja lastenkirjojen päähenkilöinä on jopa 3/4 osassa puhuvia ja ihmisenkaltaisia eläimiä. Ihmisten tavasta esittää eläimiä ihmisten kaltaisina käytetään tieteellistä nimitystä antropomorfismi. Se tarkoittaa ihmisten henkisien ja ruumiillisien piirteiden sijoittamista ei-ihmisiin (eläimiin ja jumaliin). Kirjallisuuden tutkimuksessa samasta ilmiöstä käytetään nimitystä personifikaatio. Ihmismäisiä eläimiä ei ole vielä tavattu todellisuudessa. Jotkut simpanssit ja linnut ovat oppineet kommunikoimaan satojen sanojen avulla. Lisäksi eräs hevonen ja delfiinit ovat oppineet joitakin ihmismäisiä temppuja. Ihmismäinen eläin on siis toistaiseksi vain ihmisten mielikuvituksen tuotetta.

JOS TEDDYKARHUT
HALLITSISIVAT MAAILMAA
(Janis Miner, 1997):

Jos teddykarhut hallitsisivat maailmaa, voi, mikä ihana paikka. Jokainen voisi olla onnellinen. Jokaisen kasvoilla voisi olla hymy. Me olisimme piknikillä joka sunnuntai meidän vanhan suosikkitammipuun alla. Me laulaisimme, tanssisimme ja tepastelisimme, vain leikkisimme riemusta. Me voisimme olla kaikki ystävällisiä toisillemme ja aina ojentaa kätemme valmiina karhunhalaukseen. Me voisimme aina ymmärtää. Me voisimme kaikki olla onnellisia kun jotakin kivaa tapahtuu jollekin meidän ystävistämme ja ystävyyssuhteemme voisivat kestää ikuisesti. Mikään ei voisi aiheuttaa niiden loppumista. Me voisimme olla ystävällisiä kaikille, ei vain niille jotka ovat meidän omassa kodissamme, vaan kaikille kaikkialla maailmassa, minne ikinä me saatammekaan kulkea. Kyllä, jos teddykarhut hallitsisivat maailmaa, mikä ihana elämä se voisi olla. Sydämemme voisivat aina olla onnellisia, kun me tanssisimme vanhan tammipuun alla.