KARHUSEURA: karhutaiteet

KARHUTAITEET

Kirjallisuus, runous

Musiikki, ooppera

Kuvataide

Elokuva

Teatteri

KIRJALLISUUS, RUNOUS
Kaunokirjallisuus

Kotimaisessa kaunokirjallisuudessa esiintyy karhun kohtaamisen kuvauksia ennen muuta eräkulttuurin piirissä. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä ja Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa kuvataan vuosisadan vaihteen agraarikulttuurin karhujen metsästystä.

Nykyaikaisessa tuotannossa karhu on muuttunut entistä ihmismäisemmäksi olennoksi, joka yleensä osaa itse myös puhua. Arto Paasilinnan teoksessa, Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija, ei esiinny lainkaan karhun vuorosanoja, sen sijaan Veikko Huovisen romaanissa, Porsaan paperit: eläinaiheiset erikoiset, kertoo karhu itse tunnoistaan.

Ulkomaisessa kaunokirjallisuudessa on ollut tavallista kuvata karhun kautta ihmisen kasvun, kehittymisen ja aikuistumisen prosesseja, monesti seksuaalisuuden näkökulmasta. Tällaisia romaaneja ovat mm. Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen, William Faulknerin Karhu ja muita novelleja sekä John Irvingin lukuisat romaanit. Lähes jokaisessa Irvingin romaanissa on mukana karhu.

J. R. R. Tolkien romaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin esiintyy karhumuodonmuuttaja Beorn. Pohjoisnavalla joulupukin kanssa elävästä Pohjoisnapakontio Karhusta kertoo Tolkienin kuoleman jälkeen koottu teos Kirjeitä joulupukilta. Richard Adamsin fantasiaromaanin Shardik: Beklan Herra päähenkilö on karhujumala Shardik. Teddykarhuista on kirjoittanut mm. Graham Greene romaanissaan The Bear Fell Free. Kirjallisuudessa karhun kautta on symbolisesti kuvattu edellä kerrotun lisäksi mm. maan majesteettisuutta, vapautta ja itse jumalaa.

2000-luvun kirjauutuuksia:

Smith Deborah (2003): Karhuvuoren varjo. Alkuperäisteos: On bear mountain. Suom. Auli Hurme-Keränen. Hämeenlinna: Karisto.

Schooler Lynn (2002): Sininen karhu: erään valokuvan tarina. Alkuperäisteos: The blue bear. Suom. Juhani Lindholm. Helsinki: Otava.

Eeva-Liisa Tenhusen novelli:
Ursa Amanda ►

KANSANRUNOUS

Menneiden vuosisatojen kansanrunoudessa esiintyy karhuja varsin tavallisesti, jo siitäkin syystä, että karhurunous on peräisin ennen muuta menneiltä metsästyskulttuurin aikakausilta.

Karhurunous voidaan jakaa metsästys-, karjanhoito- ja muuhun runouteen. Loitsuja, lukuja ja riittejä käytettiin metsästys- ja karjaonnen varmistamiseen. Metsän pedot, taudit, loukkaantumiset ja muut yliluonnolliset vaarat uhkasivat vakavalla tavalla menneinä aikoina köyhän kansan karjaa. Karhunkaadon ja -peijaisten eri vaiheista kustakin on olemassa omaa runouttaan.

Elias Lönnrotin Kalevalan runo "Pohjolan karhu" on varmastikin kaikkein tunnetuin maamme karhuruno.

METSÄN VÄKEÄ
(Kalevala ja Pupunen,
Seija Ruponen, 2008.)

Heräsi susiki suolta,
nousi karhu kankahalta,
petäjäisestä pesästä,
kutiskosta kuusisesta.
Susi juoksi suuret matkat,
karhu kankahat samosi.
Oli ketturepolainen,
ja aina paholainen.
Ei ees kirppuu kiinni saanu,
vaik muut hitaili.
Ketun jalat meinas pettää,
vaik se leppää.

POHJOLAN KARHU

Kalevala, kuudesviidettä runo

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Veli, seppo Ilmarinen!

Taos mulle uusi keihäs,

tao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla!

Ois' otso otettavana, rahakarva kaattavana

ruuniani ruhtomasta,

tammojani tahtomasta,

kaatamasta karjoani,

lehmiä levittämästä."

KARJAN SUOJELU KARHUILTA

Ohtoseni, ainoiseni,

mesikämmen kähköseni,

tunge pääsi turpeeseen,

mätä mättään koloon,

jottei karja kammastuisi,

vikoisi emännän vilja

astuissa ahon sivua,

ahon viertä viilettäissä.

(Aalto S., 2001,

Suuri eläinystävän kirja, s. 178)

KARJAN SUOJELU KARHUILTA

Ohtoseni, lintuseni,

kaunoseni, kultaseni!

Anna rauha raavaille,

sontareisille sovinto!

Ukkoseni, lintuseni,

kaunoseni, kultaseni!

Käypä kaiten karjamaita,

lävitellen lehmitarhat!

(Aalto S., 2001,

Suuri eläinystävän kirja, s. 178)

LASTEN KIRJALLISUUS

JOULU

POHJOISNAPAKONTIO -

Joulupukin apulainen Pohjoisnavalla

J.R.R. Tolkien kirjoitti lapsilleen - Johnille, Michaelille, Christopherille ja Priscillalle - joka vuosi vuodesta 1920 vuoteen 1943 asti kirjeen Joulupukin ominaisuudessa.

Kirjeissä hän kuvailee sanoin ja kuvin kotiaan, ystäviään - Pohjoisnapakontio, Napakontion veljenpojat Paksu ja Valkotukka, luolakarhut, lumitontut, lumimiehet, punamenninkäiset - sekä Pohjoisnavalla sattuneita tapahtumia. Napakontio on Joulupukin tärkein apulainen, jota Joulupukki usein syyttää ongelmista yms..

Karhuilla on Tolkienin alkuperäistekstissä myös suomenkieliset nimet: Pohjoisnapakontio on Karhu ja tämän veljenpojat ovat Paksu ja Valkotukka.

Lähde: J.R.R. Tolkien (2004): Kirjeitä joulupukilta. Suom. Kersti Juva, runot suom. Alice Martin. Alkuteos: Letters From Father Christmas. Toim. Baillie Tolkien. Helsinki: WSOY.

TÖRMÄLINNASSA

Maailman laella lähellä Pohjoisnapaa,

maanantaina joulukuun 20:ntenä 1926

(Lähde: Tolkien, 2004, 16-19.)

Rakkaat pojat,

Olo on tavallista huterampi tänä jouluna. Se on Napakontion vika! Syynä on maailman isoin pamaus, ja hirmuisin ilotulitus mitä koskaan on nähty. Pohjoisnapa muuttui MUSTAKSI ja tähdet tärähtivät sijoiltaan ja kuu särkyi neljään osaan ja ja Kuu-ukko putosi meidän takapihallemme. ...

Mutta eikö Napakontio ole teistäkin aika tollo? Eikä se kadu ollenkaan! Sehän sen tietenkin teki - muistattehan että viime vuonna jouduin muuttamaan sen takia. Vipu jolla käynnistetään Revonpaukut on edelleen vanhan taloni kellarissa. Pohjoisnapakontio tiesi, ettei sen ole lupa koskea siihen. ...

Minä olen yrittänyt piirtää siitä kuvan, mutta olen edelleen niin tolaltani ettei siitä tullut hyvä, eikä sähinää sitä paitsi voi mitenkään maalata, vai voiko?

Minusta Napakontio on kyllä pilannut kuvan - tietenkään se ei osaa piirtää paksuilla tassuillaan -

PANETTELUA! OSAANPAS JA KIRJOITTAAKIN NIIN ETTEI TASSU VAPISE.

Se lisäsi kuvaan minut ajamaan takaa poroja ja itsensä nauramaan. Kyllä se nauroikin. Nauroin minäkin, kun näin miten se yritti piirtää poroa ja kastoi musteeseen somaa valkoista tassuaan.

JOULUPUKKI JOUTU LÄHTEMÄÄN JA KÄSI KIRJOTTAA KIRJEEN LOPPUUN. SE ON VANHA JA HERMOSTUU KUN SATTUU JOTAIN ERIKOISTA. TEKIN OLISITTE NAURANEET! MINUSTA MINÄ PIIRSIN HYVÄN KUVAN NAURAMISESTA. ILOTULITUS OLI UPEA. POROT JUOKSEE VIKKELÄSTI ENGLANTIIN TÄNÄ VUONNA. NE ON VIELÄKIN TOLALTAAN! ...

HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE

TOIVOO POHJOISNAPAKONTIO!

Ja Joulupukki lähettää kaikille rakkaita terveisiä!

MUSIIKKI, OOPPERA, BALETTI, TANSSI

KANSANMUSIIKKI

Kalevalaisia runoja ja muita karhuaiheisia kansanrunoja on ollut suomalaisessa kansanmusiikissa mukana luonnollisestikin kautta aikojen. Karhuaiheisen levyn ovat julkaisseet Köyhät Ritarit -yhtye ja PRIMO.

OOPPERAT

Lisäksi karhuaihe on innoittanut muutamia oopperan tekijöitä. Maamme tunnetuimmat karhuaiheiset oopperat ovat Karhu-ooppera ja Punainen viiva.

Virtain Torisevan Karhu-ooppera kertoo maankuulusta 1700 - 1800 -luvuilla eläneestä erämiehestä nimeltään Martti Kitunen. Oopperassa on myyttien salaperäisyyttä, tenhoavaa kalevalaisuutta, mystistä shamanismia ja peijaisten henkeä.

Toinen karhuaiheinen ooppera on Ilmari Kiannon romaaniin pohjautuva Punainen viiva, jonka Aulis Sallinen on säveltänyt oopperaksi. Aulis Sallinen itse kertoo Punaisen viivan karhun olevan kaiken sen vertauskuva, jota vastaan korven ihmisen on taisteltava.

KARHUN MORSIAN

Köyhät Ritarit & Primo, 1986

Terve ohto, tultuasi,

mesikämmen, käytyäsi,

viikon vuotin vierastani,

illat istuin ikkunoissa,

kuuntelin kumua tuota,

metsän piian piukausta.

Tuotapa toivoin tuon ikäni,

halki polveni halusin,

vävykseni Väinämöistä,

suvukseni miestä suurta.

Tuotapa toivoin tuon ikäni,

halki polveni halusin,

niin minä sinua toivon,

kuin on neiti nuorta miestä,

kapo kaunis sulhasia,

kuin on suksi uutta lunta

lyly liukasta lipua.

KARHUTANSSI

Köyhät Ritarit & Primo, 1986

Hongatar sinun isäsi,

Tuonetar sinun emäsi,

hongikosta sinun sukusi,

Hongatar sinun sukusi,

metsän ukko halliparta,

metsän kultainen kuningas,

Petäjättären pesästä,

Hongattaren huonehesta.

KUVATAIDE

Kuvataide

Helena Junttila, taidemaalari ►

Henna Takkinen, kuvataiteilija

Henna Takkinen,

Puutarhassa, 2002

(osa kuvasta)

Kuvanveisto

Karhun näköisiä patsaita ja muistomerkkejä on niin meillä Suomessa (mm. Helsingissä, Tampereella, Hämeenlinnassa) kuin muualla maailmassakin laskematon määrä.

HELSINKI:
Tunnetuimmat karhupatsaat sijaitsevat Helsingissä:

Mäntynen Jussi (1931): Mesikämmen muurahaispesällä, Karhupuisto, Kallio. Karhu on kuvattu niska köyryssä muurahaiskeon päällä.

Wikström Emil (1910): Karhu, Kansallismuseon portaat, Mannerheimintie 34, Etu-Töölö. Istuva karhu.

Nilsson Bertel (1916): Kalastava karhu, Iso Puistotie, Kaivopuisto, Venäjän suurlähetystön lähettyvillä. Kalastava karhu on leikillisen realistinen, punagraniittinen juoma-allasveistos.

Talvia Juho Feliks (1921): Kaksi Karhua, Museokatu 23, Etu-Töölö.

Lisäksi Kaivopuistossa ja Linnanmäellä. Yksityistalouksien pihoilla karhupatsaita tavataan erityisen runsaasti Herttoniemen Karhutiellä.

TEATTERI & ELOKUVA

Karhunäytelmiä:

Amalia, karhu, 1982, Marja-Leena Mikkola, lasten- ja nuortennäytelmä

Karhu, 2000, Asko Lehtonen & Arto Nieminen, Komedia

Karhu-ooppera, 1995, Uolevi Nojonen, pienoisnäytelmä, musiikkinäytelmä

Karhujen kaupunki, 1989, Melina Voipio, pienoisnäytelmä, draama

Karhun hampaissa, 2000, Olli Kyllönen, komedia

Karhun maalta marjassa, 1998, Esko Puttonen, pienoisnäytelmä, draama

Karhunainen, 1985, Aku-Kimmo Ripatti & Kaj Chydenius, musiikkinäytelmä

Karhunkierros, 2000, Leo Suomela, draama

Karhunleikki, 1986, Asko Martinheimo, komedia

Kartanon karhun kaatajat, 1990, Kalle Luotonen, komedia

Kuka karhua pelkää, 1983, Laura Susiluoto, pienoisnäytelmä, lasten- ja nuortennäytelmä

Kultakutri ja kolme karhua, 1986, Rauni Salminen, pienoisnäytelmä, lasten- ja nuortennäytelmä

Mille karhun pelastus, 1974, Edit Vallinharju, lasten- ja nuortennäytelmä

Neito karhun kämmenellä, 2001, Aulis Aarnio & Aapo Junkola & Arto Seppälä, draama

Tanssiva karhu ja kivisen kaupungin kirous, 1986, Raija Oranen, pienoisnäytelmä, lasten- ja nuortennäytelmä

Karhuelokuvia:

TAMPERE:
Tampereella on karhupatsaita ainakin neljä:

Juvonen Mauno (1956): Karhu, Tarkonpuisto, Salhojankadun ja Kalevantien risteyksessä. Teos kuvaa istuvaa maahan katsovaa karhua.

Kallinen Jarmo (2000): Mukkelis, makkelis, Itätuulen päiväkoti, Mäentakusenkatu 29. Teos on toteutettu päiväkodin aitaan. Siihen on leikattu volttia heittävän nallen kuvat hypyn viidessä eri vaiheessa.

Mäntynen Jussi (1931): Kalakarhu, Kisakentänpuisto, Pyynikki. Suihkukaivoveistos esittää altaassa jalustan päällä takajaloillaan seisovaa karhua. Karhun eteen on kuvattu kaksi kalaa.

Ruokolainen Timo (1974): Musta karhu, Lielahden päiväkodin ulkoseinä, Ollinojankatu 6. Teos on punatiiliseinään kiinnitetty kolmiulotteista istuvaa karhua esittävä rautareliefi. Karhu on suoraan edestäpäin kuvattu.

HÄMEENLINNA:

Karhuperhe -kiviveistos, Aulangolla.
Eversti Hugo Standertskjöld (1844-1931) kutsui itseään yksinäiseksi karhuksi ja kaipasi omaa karhuemoa ja poikasia. Tästä muistuttaa Karhuperhe -kiviveistos, jonka hän tilasi kuvanveistäjä Robert Stigelliltä.

Katso lisätietoa:
Julkiset veistokset,
Helsingin Taidemuseo ►

Karhu, 2000, Asko Lehtonen & Arto Nieminen, Komedia. (Marja Tuominen: Kesänäytelmäluettelo 2002, SHT)

Näytelmä suomalaisen miehen itsetunnosta. Tarina erään suomalaisen firman työntekijöilleen järjestämästä motivointikoulutuksesta malliin: survival game. Mitä tapahtuu, kun peliin puuttuu ihan oikea metsän asukas, haavoitettu peto - oikea karhu?

”Anna anteeksi ahdistuneista ajatuksista kasvaneet teot! Anna anteeksi synkän sielun mustat mielihalut!
Anna anteeksi vereni vähyys!
Anna anteeksi heikko liha!”

RULLATTAVA KUVAKERTOMUS:

Miten karhu menetti häntänsä ►►►

"Miten karhu menetti häntänsä" on piirrostarina, jossa voi edetä automaattisesti tai pysähtyä ja liikkua itse eteen- ja taaksepäin. Pysäytetystä tarinasta voi etsiä mm. tarinan eläimiin liittyviä lisätietoja, kuvia, ääniä ja sananlaskuja. (Papunet.net)