Etusivu Tietoa Kuvia Lehti Media Kyselyt Seura Linkit Palaute Kauppa English

KULTTUURIKARHUT

- karhu, metsäihminen

Kansanperinteessä karhusta sanotaan, että se ei ole pelkkä metsäneläin, vaan myös metsäihminen. Monet kansanheimot ovat uskoneet, että karhu on alkuaan ollut ihminen tai puoliksi ihminen.

Ulkonäkönsä puolesta sen käpälät ja jalanjäljet, naama ja rintakin ovat vähän kuin ihmisellä. Aina välillä karhu myös kävelee kuin ihminen kahdella jalalla. Karhun elintavat ovat ihmismäisemmät kuin muilla metsän eläimillä. Sen ruokavalio on varsin samantyyppinen kuin ihmisillä, samoin se ilmehtii ja kyynelehtii ihmisen tavoin.

Henkisiltä kyvyiltään karhua on pidetty varsin viisaana, sillä on sanottu olevan ihmisen äly. Sitä on pidetty jopa ihmistä etevämpänä. Karhulla on uskottu olevan lisäksi joukko yliluonnollisia kykyjä, mm. sitä on pidetty ajatusten lukijana ja tietäjänä, joka tietää asioita etukäteen ja osaa ennustaa tulevaa.

Karhun keskeisimpinä luonteenpiirteinä on pidetty herkkäuskoisuutta ja oikeudentajua. Psyykkisestä ja fyysisestä voimastaan huolimatta karhu on esiintynyt myös pelkurina, jonka muita heikkouksia ovat olleet lisäksi ahneus, makean himo ja viina.

KARHU KUIN IHMINEN

Ei ole mahdotonta, että karhu ja ihminen eläisivät yhdessä.

Karhusta puhutaan monilla nimillä. Voidaan sanoa, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta tuskin yhdelläkään eläimellä yhtä monta kuin karhulla". Suomen kielessä on valtava määrä erilaisia eufemismeja eli korvaavia ilmauksia karhu-sanalle. Ne kuvaavat kukin jotakin karhuun liittyvää seikkaa. 

Maailmanlaajuisesti karhusta käytetään kolmenlaisia nimityksiä: Ensinnäkin saksan kielisiä 'bear'-, toiseksi latinan kielisiä 'ursus'- ja kolmanneksi kreikkalaista syntyperää olevia 'arctos'-sukuisia nimityksiä.

Entisaikoina karhua saatettiin kunnioittaa siinä määrin, että sen nimeä ei saanut lausua, tai sitä ei saanut kutsua sen oikealla nimellä. Pyhänä pidetyn karhun nimi on ollut tabu.

Ihmisenkaltainen eläin on hyvin tunnettu hahmo kaikessa, erityisesti lapsille suunnatussa, kulttuuriperinteessä. Satujen ja lastenkirjojen päähenkilöinä on jopa ¾ osassa puhuvia ja ihmisenkaltaisia eläimiä. 

Ihmismäisiä eläimiä ei vielä tavattu todellisuudessa. Jotkut simpanssit ja linnut ovat oppineet kommunikoimaan satojen sanojen avulla. Lisäksi eräs hevonen ja delfiinit ovat oppineet joitakin ihmismäisiä temppuja. Ihmismäinen eläin on siis toistaiseksi vain ihmisten mielikuvituksen tuotetta.

Karhukuningas

Kirjallisuudessa, erityisesti saduissa, karhua yleisesti tituleerataan metsän kuninkaaksi, valtiaaksi, majesteetiksi ja/tai ruhtinaaksi.

Antiikin ajoista aina keskiajalle asti karhu oli eläinten kuningas. 1300-luvulla karhu menetti asemansa leijonalle, joka otti eläinten kuninkaan paikan haltuunsa ja pitää sitä edelleenkin itsellään.

Karhu alennettiin metsän kuninkaaksi. Karhun valtakunnaksi tuli metsä. Karhua itseään on kutsuttu myös Metsäksi. Kansanperinteen tutkijoiden mukaan metsä on yhteisö samalla tavoin kuin ihmisyhteisökin. Metsässä elää monenmoista väkeä, sekä tavallisia että yliluonnollisia olentoja.